Ensipuraisu

Tunnelma perjantai-iltana 17.1.2014 on odottava. Edessä on yön tunteina toteutettava moottorimarssi kauniin talviseen Kainuuseen kurssimme kolmanteen ampumaharjoitukseen. Harjoitus on ehkä kuluneen lukuvuoden odotetuin ja jännittävin. Kahden viikon aikana Kainuun talvisissa erikoisolosuhteissa monet meistä pääsevät nyt ensimmäistä kertaa toimimaan taisteluammuntojen toimihenkilötehtävissä.

Ensipuraisu Vuosankaan oli ainutlaatuinen. Vajaan kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen saada unta linja-autossa mitä epäinhimillisimmissä asennoissa, vireystila ei ollut mitä parhain. Lämpimästä bussista noustessa vastassa oli kipakka 20 asteen pakkanen ja vielä pimeällä taivaalla loistava kuu. Kaikkia odotuksia vastaan ensimmäiset tuntemukset eivät olleet väsymys, vilu ja ”ketutus”, vaan huomio kiinnittyi lumoavan kauniiseen, kuun valaisemaan metsämaisemaan. Santahaminan talven oltua suurilta osin märkä ja lumeton, tuntuu Vuosangan puuterilumen peittämä maasto olevan kuin eri planeetalta.

Vaikka harjoituksen päätarkoitus kurssillemme on antaa osaamisen näytöt erinäisistä taisteluammuntojen toimihenkilötehtäviin vaadittavista oikeuksista, on harjoitus myös muuten monella tapaa merkittävä ja eksoottinen. Kaikille meistä ”etelän vetelistä” toiminen näin talvisissa ja kylmissä olosuhteissa ei ole tuttua edes varusmiespalveluksen ajalta. Kun pakkaslukemat alkavat olla parinkympin paremmalla puolella, kyky pitää itsensä lämpimänä, nesteytettynä, ravittuna ja oman juomavetensä sulana nousevat arvoon arvaamattomaan.  Suomalaisen sotilaan ja upseerin suuri etu on kautta historian ollut tuntemus toimimisesta talviolosuhteissa ja tätä etua ei tule tulevaisuudessakaan menettää. Näin, vaikka mielikuva hiihtävästä lumipukuisesta ”valkoisesta kuolemasta” voi olla kaukana seuratessa keskivertokadettia suksien kanssa.

 

Sotilassuksien jaon jälkeen tutustuttiin suksien ominaisuuksiin ja voitelun saloihin.

Harjoituksen jälkeen olemme myös todennäköisesti tehneet syvempää tuttavuutta omien kurssitovereidemme, vanhemman kurssin kadettien ja koulumme henkilökunnan kanssa. Puolen vuoden hyvin sujuneen rinnakkaiselon jälkeen nyt ensimmäistä kertaa pääsemme tiiviiseen yhteistyöhön vanhemman kurssin kadettien, tulevien työtoveriemme, kanssa toteuttaessamme heidän johtamiaan taisteluammuntoja. Kaksi viikkoa samassa teltassa kymmenen kurssitoverin kanssa on myös omiaan luomaan sitä tiivistä ja ainutlaatuista yhteishenkeä ja toveruutta, mikä ehkä kaikista selvimmin erottaa meidät muista yliopistoista.

Se, mitä harjoitus lopulta meille tarjoaa, jää nähtäväksi. Kuitenkin lähtökohdat onnistuneeseen ja opettavaiseen harjoitukseen ovat mitä parhaat. Siitä pitävät huolen asiantuntevat kouluttajamme, palvelualtis huolto-organisaatio ja lämpimän kahvintuoksuisen vastaanoton tarjonneet sotilaskotisisaret. Lopputulos ja opetustavoitteiden saavuttaminen on enää meistä kadeteista itsestämme kiinni. Ensimmäisten päivien aikana kuitenkin usko oman uravalinnan onnistumiseen on vahvistunut.  Tämän kaltaisia elämysmatkoja ei mikään muu ”firma” pysty tarjoamaan.

Kadetti Marko Ruokolainen