Aamulla heräsimme pelonsekaisin tuntein. Raikkaaksi kutsumamme korotettu puolijoukkueteltta
piti huolen vaatetuksen ja varustuksen ripeästä pukemisesta, joka mahdollisti
ehtimisen ravitsevalle jäätyneelle aamupalalle ja ampumapaikalle vievään
hyiseen moduulikuorma-auto kyytiin.
Pitkään odotettu ensimmäinen ampumapäivä oli siis vihdoin koittanut.
Kadettikurssi oli jaettu ryhmiin, joista kukin lähti aamulla hiihtäen tai
autokyydein kohti erilaisia ammuntoja.
 |
| Kainuun Prikaatin varusmiehiä ampuvana ryhmänä. 100.kadettikurssin kadetti tulitoiminnan valvojana opettaa head-setin käyttöä Kaivon ampumapaikalla. |
 |
| 100.kadettikurssin kadetteja Salmisen ampumapaikalla T5A SISSI -ammunnassa. |
Omalle ryhmälle osui kohdalle taistelu rakennetulla alueella
valoisalla ja pimeällä. Ammunta vaikutti lähtökohtaisesti todella mielenkiintoiselta
ja odotukset olivat korkealla. Sellaiseksi ammunta myös osoittautui. Pimeä toi
iltapäivällä omat haasteensa. Aluksi päässä pyöri ajatus, kuinka pimeässä voi edes
toimia? Oppina käteen kuitenkin jäi: ihan hyvin, se vaatii vain harjoittelua.
 |
| Tulitoiminnan valvoja kouluttaa PKM-ampujaa ammunnan valmistavassa vaiheessa. |
 |
| Ammunnan toimihenkilöitä ja seuraajia Salmisessa. |
Kun ammunnat oli suoritettu, oli ryhmämme ehkä liiankin
hyvällä mielellä. Juuri ollessamme valmiina lähtemään takaisin majoitusalueelle,
alkoi niin sanotusti ”keli saeta”.
Moduulikuorma-automme ei lähtenyt käyntiin. Hetken järjestelyn jälkeen
saimme uuden kyydin lähtemään hakemaan meitä. No kuten arvata saattoi, eihän se
saapunut arvioidussa ajassa. Pitkän ja raskaan päivän jälkeen odottelu kylmässä
ja nälkäisenä alkoi todella kiristää pinnaa. Suuren sapetuksen keskellä yhdessä
pitämällämme kehityskeskustelulla ja lämmittelyringillä pidimme huolta
toimintakyvystämme näissä ääriolosuhteissa ja selvisimme kunnes kyytimme
saapui. Arktiset olosuhteet yrittivät saada yliotteen, mutta eivät onnistuneet
siinä vieläkään.
Odotusarvona perillä oli ravinto, teltta ja lepo. Se ei
kuitenkaan toteutunut odottamallamme tavalla, vaan eteemme pamahti vielä yksi
hoidettava asia. Telttamme oli vaihdettu tavalliseen puolijoukkuetelttaan
lämpösyistä ja se vaati kasausta. Suomalaiseen tapaan laskimme kantamuksen maahan,
olimme hiljaa ja hoidimme teltan pystyyn, vaikka varmasti jokainen olisi
mieluummin ollut jo kamiinan hellässä lämmössä.
100.kadettikurssi, kadetti Osa
