Suurin piirtein otsikon mukaisesti kertoo eräs
Puolustusvoimien opas hiihtämisestä. Vaikka Myllylä on todistanut, että
kesälläkin toimii. Tänään hiihdon riemusta nautti kadettikurssi 100:n ampuvat
osat. Päivän ohjelma oli tekniikkarasti ja hiihtomarssi.
Nousevan auringon ensisäteiden maalatessa taivaanrantaa
kauniin oranssin ja vaaleanpunaisin sävyin, oli harjoituskenttä jo elämää
täynnä. Allekirjoittaneen, jo hivenen muita varttuneempaan ikään ehtineen
pohjoisen kasvatin, taival koulutukseen alkoi halaamalla Isänmaan kamaraa.
Itsevarmuus suksien päällä ammuttiin alas jäätyneen tieuran muodossa.
Olen peruskoulusta asti vihannut hiihtämistä. Se ei vaan ole
luonnistunut minulta. Minulta on mennyt kaksi kolmasosaa elämästä karttaen
vapaaehtoista suksien päälle nousua. Se yksi kolmasosaa iästäni olen palvellut
Puolustusvoimissa. Vasta palveluksessa sitä pakkoa tuli vuosittain marssin
muodossa niin paljon, että siitä alkoi nauttia. Talviset maisemat, hyvä seura,
oivallinen huolto ja liikunnan ilo muuttivat ajatukseni kulun. Ostin
metsäsukset sekä luistelusukset. En keksi mitään niin hauskaa, mitä mies voi
tehdä sukset jalassa, kuin hiihtäminen talvisella järvellä, saunan lämmetessä
odottaen palaavaa hiihtäjää. Ja ei, ei
minua uhata selkäni takana, että nyt kirjoitat sitten positiiviseen sävyyn
hiihdosta, päinvastoin. Sain mahdollisuuden jakaa kokemani tältä päivältä:
auringon noususta, auringon laskuun suksilla.
Takaisin asiaan. Oletko
ikinä kokeillut hypätä sukset jalassa 180 astetta kääntyen? Entä oletko
harjoitellut täyden ympyrän ”tamppaamista” pitäen suksen kärjet saman pisteen
päällä? Todella hauskaa! Koko joukolla treenasimme erilaisia temppuja suksilla,
jonka jälkeen joukko jaettiin puoliksi. Ensimmäisen joukon puolikkaan rastin
aihe oli perinteisen tekniikka. Simppeliä? No, hiihto on mielestäni 90%
tekniikka laji. Allekirjoittanut huomasi koko elämänsä harrastaneen sitä 10%.
Aika rankaa. Samasta syystä minulla ei ole enää toimivia luistelusuksia:
ääretön pito kohtasi äärettömän voiman. Tästä seurasi, että suksi jatkoi matkaa
ja mies jäi paikoilleen side edelleen monossa kiinni. Toisen rastin aihe oli
ultimatea suksilla sekä hiihtomaa. Ultimatessa käytetään palloa tai frisbeetä,
tässä tapauksessa palloa. kaksi joukkuetta yrittää saada pelivälineen maaliin.
Allekirjoittaneelle tulee aina yllätyksenä, että pallo on pyöreä, mutta tein
silti maalin. Voittaja fiilis jäi! Hiihtomaassa menimme metsäistä mäkeä ylös
alas eri tavoilla, samalla haastaen itsensä. Toisin sanoen, pääsimme leikkimään
suksilla mäkeen sielumme pohjasta. Suosittelen kaikille. Joukolla tuntui olevan
hauskaa. Herjaa heitettiin. Eräs kadettiveli sutkautti liikunnan ohjaajan
kommenttiin pakaralihaksen tärkeydestä hiihdossa, että todella timmi
takapuolisia kadetteja tulee Vuosangasta kotiin.
Lounaan jälkeen lähdimme koko joukolla marssille tutustumaan
ampumapaikkojen sijainteihin. Osa väestä ei ollut kovin harjaantunutta suksien
päällä, mutta se ei menoa haitannut. Olin hyvin varma, että marssi ei tule
tuottamaan pienintäkään ongelmaa. En uskonut, että kuntoni ei kestäisi tai
energia loppuisi. Marssi muodostelma eteni hiljaisena, tasaisena virtana kohti
ensimmäistä määränpäätä. Talvinen aurinko valaisi lumen peittämän metsän
latvat. Taivas oli todella kauniin värinen. Etenimme suhteellisen rauhallista
tahtia, ja pelkäsin, että pukeutumiseni vuoksi alkaisin palella. Kuten
kouluttajamme sanoi, eskimot eivät juokse. Syy on yksinkertainen, keksitkö?
Kerron kuitenkin. Kovalla pakkasella hikoillessa vaatteet kastuvat jonka
jälkeen tulee kylmä. No, paidan selkämys oli märkänä jo toisen ampumapaikan
kohdalla. Vesipullo, joka roikkuu kaulalla vaatteiden alla, jotta se pysyy
sulana, alkoi näyttää huolestuttavan tyhjältä kääntöpaikan jälkeen. Toisen
suunnan ampumapaikoille mennessä, oli väki jo melko väsynyttä. Keksin syyn
minne juomaveteni oli mennyt. Varmasti johtuen ilmanpaineesta, oli kuivat
vaatteeni imeneet koko kehoni vedet itseensä. Olin läpimärkä kun saavuin
takaisin teltalle. Energiakin meinasi loppua. Ajattelin marssin olevan
kuitenkin niin lyhyt, että ei ylimääräistä sokeria tarvita. Pitäisi varmaan
heittää ajattelemasta, sillä tätä tekstiä kirjoittaessani, huomaan koko päivän
ajatelleeni väärin, vääristä asioista. Onneksi marssin suorittaneet palasivat
takaisin samoin huomioin kuin minä, energiaa oli mennyt yllättävän paljon.
Liekö pakkasella ollut osuutta asiaan?
Summa summarum. Hiihtäminen on edelleen mukavaa.
Tekniikkakin löytyy varmasti tämän kahden viikon aikana, sillä kehoni tuumaa,
että on pakko. Taas uusi pakko hiihtäjän urallani, mutta tämäkin vain hyvään
suuntaan, löysinhän myös hiihdon pakon kautta.
100.kadettikurssi, kadetti LTH
