Vuosangan leiri kokonaisuudessaan on oppimisympäristö, jolla
on monia pedagogisia tavoitteita: muun muassa ammatillisten taitojen oppiminen,
johtajuuden ja kouluttamisen kehittyminen, sosiaalisen yhteisön kiinteytyminen
ja erityisissä olosuhteissa - pakkanen, teltassa nukkuminen, hiljaisuus, yön
pimeys - eläminen ja niissä selviytyminen. Leiri tarjoaa mahdollisimman
todenmukaisen toimintaympäristön, jossa kadetit voivat harjoittaa ja kehittää
ammatillisuuttaan. Siksi siellä tehdään myös oppimisen tutkimusta. Kadettien
harjoitusleiri toimii etnografisena tutkimuskenttänä.
Osana Lapin yliopiston kanssa tehtävää LEPO-tutkimusta
Vuosangassa tutkitaan joustavuuden ja itsesäätelyn suhdetta eli resilienssiä osana
kadetin ja tulevan sotilaan toimintakykyä. Sotilaan ammatti luokitellaan
korkean riskin ammatiksi. Se edellyttää nopeita, eettisesti kestäviä ratkaisuja
alati muuttuvissa, epäselvissä ja monimutkaisissa olosuhteissa. Resilienssiä
tarvitaan, kun koulutus ja kokemus eivät tarjoa selkeitä toimintaohjeita ja kun
henkilöltä edellytetään sopeutuvaa, tilanteenmukaista toimintaa. Se auttaa myös
sopeutumaan stressiin ja sotilaselämän vaatimuksiin.
Tutkimuksessa erityisesti kysytään, mitkä ovat sellaisia
yhteisön koulutus-, johtamis- ja toimintakäytänteitä sekä kulttuurisia tapoja,
jotka tukevat joustavaa eli resilienssiä toimintaa sekä samalla edistävät ja
ylläpitävät sotilaan ja joukon toimintakykyä. Resilienssin tutkiminen osana
käytänteitä on merkittävää siksi, että niihin osallistumalla ja niissä
toimimalla yksilöt oppivat ammatillisuuteensa liittyvää eksplisiittistä
osaamista. Käytänteet voivat joko haastaa oppimaan tai ne voivat edistää tai
heikentää resilienssiä toimintaa.
Soili Paananen MPKK
