Kadetista ammunnan valvojaksi

”Moi, lähdetkö Vuosankaan kadettien ampumaharjoitukseen tammikuussa?”, kuului päällikön kysymys puhelimen toisessa päässä. Aloitettuani työt Karjalan Prikaatissa, luulin tosiaan, ettei Vuosanka kutsuisi enää. Edes joukko-osaston karttavarastosta ei löytynyt Vuosangan harjoitusalueen karttaa, vaan se tilattiin erikseen. Täällä Kuhmon maisemissa sitä kuitenkin taas ollaan viettämässä kohta perinteeksi muodostuvaa hiihtolomaa. Kollegat ovat koettaneet toitottaa, ettei koskaan pitäisi olettaa mitään. Kai se on pikkuhiljaa uskottava…

Vasta muutama hassu vuosi sitten kadettina heräsin yöllä jäisessä teltassa siihen, kuinka hiiri kipitti makuupussin päällä. Pitkät illat pilkkuvirheitä viilatessa ja käskyjä räpeltäessä olivat syöpyneet syvään muistiin. Tällä reissulla lähtökohdat olivat kuitenkin toisin ja tehtävä aivan toinen.

Ammunnan valvojan tehtävänä on vastata siitä, että hänen valvomansa henkilöt toimivat tehtäviinsä liittyvien varomääräysten ja niitä täydentävien määräyksien mukaisesti palvelusturvallisuus huomioiden. Tämä koskee ammunnan valmistelu- ja kovapanosvaihetta sekä jälkitoimia. Valvojan tulisi olla kannustava, ohjaava sekä samaan aikaan vaativa. Valvoja on esikuva ammattisotilaasta ja ennen kaikkea kouluttaja kadeteille. Työtehtäviin kuuluu maastontiedusteluun osallistuminen ja siinä tukeminen eli esimerkiksi erilaisten mittausten varmistaminen sekä ammunnan kulun suunnittelussa tukeminen. Lisäksi valvoja tarkastaa ja varmentaa vaara-aluepiirrokset ja koko ampumakäskyn - useampaan kertaan, sillä tehtävänä on myös puuttua tarvittaessa virheisiin. Kaikki toiminta tähtää itse ammuntaan. Valvoja valvoo ampumapäivänä ampumapaikalla. Tämän jälkeen valvoja arvioi kadettien suoritukset ja antaa palautetta. Valmius pitää olla vastata mitä erilaisimpiin kysymyksiin ja, jos ei muuta, niin ainakin selvittämään.

Ammunnan johtaja ja ammunnan valvojat tutkivat ampumakäskyn tarkastuslomaketta.

Ammunnan johtaja ja - valvoja Kypärässä ampumapuhuttelussa.

Tehtävälista on kattava, vastuullinen ja vaativa… Mutta harjoituksen sotilaspastoria lainatakseni - syödäänhän se elefanttikin pala kerrallaan. Onnekseni tuoreessa muistissa olivat vielä omat kipupisteet ammuntojen suunnittelussa ja johtamisessa - kuten ne kuuluisat ”kikkavitoset”. Kukaanhan ei ole yhtä ovela kuin kadetti…

Presidentti Koiviston slogan ”älä korjaa, jos se toimii” on ollut kelpo ohjenuora. On taito osata välillä antaa asioiden olla. Jokainen suunnittelee, työskentelee ja johtaa omalla tavallaan. Valvojan rooli onkin näyttänyt olevan välillä tietynlaista tasapainoilua. Mihin seikkoihin puuttua ja missä vaiheessa? Mitä täytyy kadetin itse oppia? Täytyy olla malttia olla puuttumatta, mutta kuitenkin tarjota toimintavaihtoehtoja toiminnan kehittämiseen tai aktivoida ammuntojen johtajia löytämään eri toimintatapoja.