25. tammikuuta 2014

Huoltopäivä

 100.kadettikurssilla ja 83.merikadettikurssilla harjoituksesta puolet on selätetty ja lauantaina oli hetki huollolle. Saunat olivat lämpimänä, sotilaskoti auki, pyykin- ja varusteidenvaihtoon linjasto tehty ja näytti siltä että kadetit hyödynsivät ansaitun lepohetken. Hyvä niin. Ampujina toimineilla kadeteilla on takanaan yhdeksän taisteluammuntaa ja lukuisia hiihtokilometrejä - niin valoisalla kuin pimeällä. Päivät ovat ollet pitkiä, rasittavia - ja opettavaisia. On ollut hienoa nähdä hyvää yhteishenkeä kadettien kesken, niin kadettikurssien sisällä kuin kadettikurssien välilläkin. Yhteishengellä ja hyvällä ilmapiirillä on kaiketi vaikutusta myös oppimiseen.
Halkotäydennystä Keljonkankaalla.
Pyykin- ja varusteiden vaihtoa Sotilaskodin vieressä.
Kenttäkeitin lämpimänä.

Huoltopäivä tai ei, päivystäjällä täysi päivä.
Nuoremman kadettikurssin huoltaessa vanhemman kadettikurssin ensimmäinen osasto jätti harjoituksen taakseen luovuttaen ammunnan johtajan tehtävät eilen illalla saapuneelle toiselle osastolle ja suuntasi linja-autoilla kohti Santahaminaa. Vuosankaan tulleet kadetit aloittivat aamusta tulevien ammuntojen suunnittelun niin maastossa sekä sisätiloissa - jatkaen suunnittelua illan viimeisiin hetkiin asti.
Vieraskirjaan nimmari ja linja-autoilla kohti etelää.
Ammunnan johtajat esittelevät tulevilla ampumapaikoilla ammuntansa.
Ampumaharjoituksen johtaja ja ammunnan johtaja.
Teistä pidetään huolta.
99.kadettikurssin suunnitellessa ammuntoja....
....nuorempi kadettikurssi...
...valmistautui...
...tuleviin harjoituksiin. Ja nautti hetkestä.
Harjoituksen johtajan apulainen
Majuri Pasi Väätäinen

24. tammikuuta 2014

Kuljetusvälinehuolto tukee ja tulittaa


 Harjoituksen kuljetusvälinehuolto vastaa kuljetuspalveluiden suorittamisesta, poltto- ja voiteluaineiden varastoinnista sekä jakamisesta ja ajoneuvokaluston kunnossapidosta.

Harjoituksen kuljetus- ja liikenneturvallisuusupseerin johdossa toimii 10-15 kuljettajan kuljetusryhmä sekä 4-6 asentajan kunnossapitoryhmä. Kuljetuspalveluita tuotetaan koko harjoitusorganisaatiolle, erityisesti ammuntoja johtaville kadeteille. Varusmieskuljettajat vastaavat materiaalin- ja henkilöstön kuljettamisesta eri ampumapaikoille. Ajotehtävien lisäksi kuljettajat ovat tulittaneet sekä ammunnoissa että lähivartiomiehinä nuotiolla.
Ajoneuvoja harjoituksessa on yhteensä noin 90 kpl. Ajoneuvokalusto koostuu henkilöautoista, maastoautoista, pakettiautoista, kuorma- ja maastokuorma-autoista, paloautosta, moottorikelkoista, tela-ajoneuvoista, perävaunuihin ja rekiin, eli kalusto on hyvin monenkirjavaa.
 
Iso harjoitus vaatii myös paljon erilaisia poltto- ja voiteluaineita. Harjoituksen aikana kulutetaan dieseliä n. 15000 litraa ja bensiiniä lähes 1000 litraa. Näiden lisäksi kunnossapitoryhmä jakaa harjoitusjoukoille satoja litroja muita voitelevia ja palavia ”liemiä”.

Kunnossapitoryhmä suorittaa ammattiasentajan ohjauksessa ja valvonnassa päivittäin erilaisia ajoneuvojen korjaustoimenpiteitä. Suoritettuja korjaustöitä on ollut mm. akkujen ja käynnistinmoottoreiden vaihtoja, puskurin oikaisu ja hitsaus, virtalukon vaihto, suodattimien vaihtoja sekä moottorikelkkojen erilaisia korjauksia ja säätöjä.
 Ajoneuvomäärän kasvaessa, riski onnettomuuksiin myös lisääntyy. Vaurioilmoituksia on kirjailtu kuusi kappaletta. Vaurioita on syntynyt törmäämisistä puuhun, puomiin, lumipenkkaan sekä toisiin ajoneuvoihin. Fittibaldilla ajoneuvo ajautui shikaanissa pitkäksi, jonka seurauksena ajoneuvo on jouduttu evakuoimaan ”kirurgisiin toimenpiteisiin” Kajaaniin. Henkilövahingoilta olemme onneksi välttyneet.
Liikenneturvallista loppuharjoitusta.

Liikenneturvallisuus- ja kuljetusupseeri
Yliluutnantti Tero Paukkeri

Kaiken se kestää, kaiken se kärsii




Harjoitus alkaa hiljalleen saavuttaa puolenvälin ja on aika hieman kerrata mitä kaikkea tähän mennessä on tullut nähtyä ja koettua…

Sen kummemmin kaunistelematta ensimmäiset päivät olivat silkkaa selviytymistä. Helsingissä pakkanen oli tuskin paukutellut kymmenen asteen tienoilla ja ensimmäisten päivien lähes -30 asteen lukemat saivat kovimmankin lapinmiehen laskemaan karvalakin korvaläpät alas ja iskemään tauoilla jalkaan pakkashousut. Tuloviikonlopun hiihtokoulutus sai jälleen muutaman ärräpään ilmoille ja päässä soi ajatus siitä, kuinka paljon hiihtämistä aikoinaan vihasi. Viikon aikana ei vielä välttämättä tapahtunut merkittävää ihastumista itse lajiin, mutta sen sijaan syntyi ymmärrys siitä, että sukset ja ennen kaikkea taito pysyä niiden päällä on tärkeä väline sotilaalle talviolosuhteissa ja helpottaa toimintaa merkittävästi.

Viikon tärkeimpänä antina on tullut koettua taisteluammuntoja laidasta laitaan; muun muassa taistelua rakennetulla alueella, tiedusteluryhmän häirintäiskua ja tuliylläkköä sekä sinkoryhmän hyökkäystä. Kaikki ammunnat toteutettiin niin valoisalla kuin pimeällä. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt sinkoryhmän hyökkäys, jossa ryhmämme rynnisti uskomattomalla vauhdilla eteenpäin, tuhoten vihollisen vaunut maan tasalle.






Majoitusalueella tunnelma on ollut väsyneen hilpeää ja huonot jutut ovat jaksaneet naurattaa yhä uudelleen ja uudelleen. Sotilaskodissa on munkkien äärellä kerrattu päivän tiukat tilanteet ja joukosta on noussut esiin jos jonkinmoisia taisteluiden sankareita. Iltaisin osan kasvoilta on näkynyt helpotus siitä että jälleen yksi päivä on ohi, kun taas osan kasvoilta on ollut luettavissa jo ahdistusta huomisen tuomista uusista haasteista. Teltan lämmössä on iltaisin voinut hajota yhdessä kadettiveljien ja – sisarien kanssa ja ajoittain ehkä hieman lohduttomana miettiä vielä edessä olevia pitkiä päiviä. Kuitenkin joka aamu, muutaman surullisen parahduksen jälkeen, on jokainen päässyt ulos makuupussista ja sisulla puskenut uuteen päivään. Mieliala on usein noussut samaan tahtiin auringon kanssa ja päivän päätteeksi hiihtäessä kaminan lämmön motivoimana kohti telttaa, on voinut tyytyväisenä miettiä mihin kaikkeen sitä yhdessä kadettitovereiden kanssa taipuukaan.

Välillä sitä tulee väkisinkin mietittyä, miksei sitä voinut tyytyä opiskelemaan siviilipuolella, jossa ahdistusta aiheuttaa korkeintaan viilentynyt kahvikuppi. Miksi omaa sietokykyä on venytettävä ja vietävä äärimmilleen kerta toisensa jälkeen? Vastauksen löysi yllättäen myös täältä Vuosangasta. Kun kaveri jysäyttää vierestä raskaan kertasingon ontelokranaatti suoraan maaliin ja seuraavassa hetkessä juoksette kuin viimeistä päivää kohti seuraavaa tasaa ja nakutatte konekiväärillä maalit matalaksi, on fiilis vähän toinen kuin luentosalissa istuessa. Tavoitteessa voi heittää taistelutoverin kanssa yläfemmat ja todeta että olipahan taas rähinät. Vaikka välillä niin sanotusti ”ihistää”, päivääkään en silti näistä hommista vaihtaisi.


Ensi viikolla on omalla kohdallani edessä tulitoiminnanvalvojan tehtävät. Ensimmäisen viikon jälkeen on siis turha kuvitella heittävänsä hanskoja tiskiin, sillä edessä on työntäyteisiä päiviä joista on syytä ottaa opiksi ja painaa asioista muistiin tulevan varalle. Taakse jäävä viikko ampuvassa osastossa on vaatinut veronsa ja lauantaina koittava huoltopäivä tuleekin todella tarpeeseen. Uskon että tästä harjoituksesta jää kokonaisuudessaan paljon oppeja päähän ja taitoja käteen. Toivon että viimeistään keväämmällä lumien sulaessa, myös Vuosangan luihin ja ytimiin istuttama kylmyys alkaa hiljalleen sulaa…

100. kadettikurssi, kadetti Anna-Kaisa Salo

23. tammikuuta 2014