Ennakointia

Ennakointi tarkoittaa tulevaisuuden luotausta (tulevaisuuden "näkemistä") ja tulevaisuuden suunnittelua (tulevaisuuden "tekemistä"). Ennakoinnin menetelmien soveltaminen riippuu pitkälle ennakointiongelmasta, eli mitä tulevaisuudesta halutaan saada selville tai miten tulevaisuutta halutaan muuttaa. Usein menetelmät jaetaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikajänteen menetelmiin.  (Wikipedia)

Syksyn aikana arvioimme taktiikassa sitä, että miten vihollinen toimii ja sen pohjalta suunnittelimme teoriassa miten vastaamme siihen käytössä olevilla resursseilla. Missä vihollinen jalkauttaa, minne se ryhmittää taistelupanssarivaununsa tulitukeen, onko sillä käytössä taisteluhelikoptereita? Muun muassa näitä kysymyksiä toinen vuosikurssi pohti aktiivisesti syksyn ajan. 

Nyt näkökulma on toinen. Laadimme tarkan käskyn ammunnasta, joka toteutetaan käytännössä. Teoreettinen arvio ei enää riitä vaan asiat on suunniteltava ja valmisteltava niin, että kovilla ampumatarvikkeilla toteutettavat taisteluliikkeet sujuvat turvallisesti ja palvelevat ampuvaa joukkoa heidän koulutustavoitteissaan. Taktisen tilanteen lisäksi on pohdittava, mitä riskejä ammuntaan liittyy, millaisen sektoriin joukko voi ampua, miten toimin jos maalialueella on sinne kuulumatonta liikettä?

Molempia edellä mainittuja esimerkkejä yhdistää ennakointi. Sotilaan on kyettävä näkemään tulevaisuuteen, vaikka se toisinaan tuntuukin lähes mahdottomalta.  

Taktiikassa sijoitan komppanian jalkaväkiaseet sekä panssarintorjuntavoiman siten, että niillä kyetään vaikuttamaan tehokkaasti vihollisen jalkaväkeen sekä taisteluvaunuihin. Mikäli vihollinen kuitenkin koukkaa vasemmalta, vastaan siihen reservissä olevalla joukkueella. Taisteluammunnassa arvioin ammunnan sujuvan vaihetaulukon mukaan, mutta mikäli maalialueelle eksyy yksinäinen erämaan vaeltaja, keskeytän ammunnan komennolla SEIS. Tämän jälkeen joukko toistaa komennon SEIS, varmistaa aseensa ja pitää ne suunnattuna turvalliseen suuntaan kunnes jotain muuta käsketään.

Sinkotiellä ammutaan sinkoryhmän hyökkäysammunta. Valmistelut ammuntaa varten alkoivat jo marraskuussa, jolloin kurssille esiteltiin työryhmäjako. Ampumakäskyä on laadittu jo kuukauden ajan tarkoituksena vähentää työmäärää ammuntaa edeltävinä päivinä. Toistaiseksi näyttää siltä, että työryhmän ennakointi on tuottanut tulosta. Asiat jotka kyettiin kirjoittamaan etukäteen, ovat mahdollistaneet työryhmän keskittymisen käytännön asioihin harjoitusalueella.

 

Kadetit esittelevät ammunnan yleisjärjestelyt, ryhmitys- ja liikesuunnitelman ampumaharjoituksen johtajalle.

Viikon alussa ennakoimme miten rakennamme ammunnan mahdollisimman tehokkaasti. Aamulla Sinkotielle lähdettäessä oli selvää kuka mittaa käsisuuntakehällä ja kuka kirjaa mitatut suunnat ylös. Viikon keskivaiheilla mittaaminen vaihtui rakentamiseen. 

Ammuntaa varten on rakennettava maalitoiminta jolla kuvataan vihollisen toimintaa. Lisäksi alueella on merkittävä reittejä, tulialueita sekä muita turvallisuuden kannalta merkittäviä tekijöitä. Ammuttaessa kovilla ampumatarvikkeilla on varmistuttava, ettei henkilöstöä liiku vaarallisella alueella ammunnan aikana. Nyt katseet kääntyvät jo kohti varsinaista ammuntaa. Osa työryhmästä lähtee liikuntaleirille, osa jää johtamaan ammuntoja. Varsinkin ensi viikolla johtovastuussa olevalla työryhmällä kiireitä riittää. Ammuntoja varten on tilattava materiaalia, varmistuttava laitteiden toimivuudesta sekä varmistuttava ammunnan henkilöstön osaamisesta. Työtä siis riittää, mutta niistä selviää helposti. Tekemällä töitä!

Kadetti Henrik Torstensson

Taisteluammuntojen valmistelua ja rentoutumista

Hiihdon tarjoaman reippaan alun jälkeen ovat ammuntojen valmistelut lähteneet rivakasti liikkeelle. Meillä toisen vuosikurssin kadeteilla on nyt ollut kolme päivää aikaa valmistella ammuntoja valvojien tarkkojen silmien ala seuraavaa kahta viikkoa varten. Vielä perjantaiaamuun mennessä eivät nopeimmatkaan ampumatyöryhmät olleet saaneet kaikkea valmiiksi, mutta pääosin käskyt ja ampumapaikkojen rakentamiset ovat viimeistelyä vaille valmiita.

Työmies ja työmaa.

Tämä on nyt maasotalinjalla kolmas kerta, kun ammuntoja toteutetaan Kadettikoulun aikana Vuosangassa ampumaharjoituksessa. Eipä sitä viime vuonna simppukurssilla tullut ajateltua, mitä kaikkea ensi vuonna pitääkään tehdä ennen ammuntojen vetämistä. Tulitoiminnan valvojana toimiessa tuli toisaalta ajateltua, miten helppoa oli varusmiehenä olla ampuvassa joukossa. Eipä tarvinnut turhia murehtia, vaan toteuttaa käskyjä sitä mukaan, kun niitä tuli. Nyt viimeistään todellisuus on iskenyt päin näköä. On valmisteltavana ampumakäsky pilkulleen, maalien paikat metrilleen ja ampumasuunnat piirulleen ennen kuin ammuntoja pääsee johtamaan.

Eri aseiden vaara-aluepiirroksia; ampumasuunnitelman karttapohjaan liitettyinä niistä muodostuu ammunnan vaara-alue.

Kaikki (hyvä) loppuu kuitenkin aikanaan ja lopulta työt tullaan saamaan valmiiksi. Onneksi kaiken raadannan keskelle on kadeteille suotu hieman vapaa-aikaakin rentoutumiseen, toki työryhmän aktiivisuudesta ja työpanoksesta riippuen. Ja vastoin yleisiä etelänpoikien luuloja, saa täällä lumisten korpien keskellä reilun 15 asteen pakkasissa aikaa helposti tapettua, kun vapaa-aikaa on ansaittu. Omalla kohdalla hyvin tunnettuja lempipuuhia on kaksi, joista ensimmäinen ja tärkein on ehdottomasti Sotilaskodin munkeista nauttiminen.  Tämä rentoutumisen muoto on vertaansa vailla, ja harvat asiat voittavat leirisotilaskodin ystävällisten sisarien palvelun sekä hyllyjen antimet maastoharjoituksen aikana. Täällä on mahdollisuus rentoutua pitkän päivän päätteeksi lyömällä korttia kavereiden kesken, lukea lehdistä ulkomaailman tapahtumista tai vaikkapa tulla vain kylmästä lämpimään. Sattumoisin allekirjoittanut on tämän tekstin kirjoitushetkellä Vuosangan Sotilaskodissa lehden lukeneena ja pari munkkia kylläisempänä kuin vielä hetki sitten.

Toinen välttämätön vapaa-ajan harrastus on saunominen. Eritoten näin kylmässä ilmastossa ennen nukkumaanmenoa lämmitetty sauna ja avanto lämmittävät mieltä ja auttavat hetkeksi irtaantumaan todellisuudesta. Mikäli tämän hetkiset suunnitelmat toimivat paremmin kuin simppujen tekemät koulutuskortit, juuri lämmin sauna odottaa tulevaa ammunnanjohtajaa pikapuoliin. Ja mikä parasta, ammuntojen valmistelut ovat työryhmän kanssa edenneet sen verta pitkälle, että peiton alle pääsee milloin haluaa.

Rentoutuminen käy näinkin; Liigan Jokerit vs Kärpät.

Mutta ensi viikolla puolet ammunnanjohtajista pääsevät kokeilemaan käytännössä ryhmäammuntojen toteuttamista, kun samanaikaisesti osa joukosta odottaa vuoroaan Vierumäellä liikuntaleirillä. Oman elementtinsä tuo simppujen saapuminen Vuosankaan ja heidän hyödyntäminen niin ampuvina joukkoina kuin ammunnan toimihenkilöinä. Tämä onkin harvinaislaatuinen tilaisuus tehdä kadettiaikana yhteistyötä kurssien kesken ja odotan mielenkiinnolla, minkälaisella asenteella simput toimivat päästyään pitkästä aikaa koulunpenkiltä maastoon. 

99.kadettikurssin kadetti M

Normipäivä?

Mitä pappi tekee harjoituksessa? Pääsääntöisesti ei mitään  - paitsi toivoo parasta ja pelkää pahinta.

Tuo lienee varsin yleinen käsitys sotilaspapin toimenkuvasta harjoituksissa, eikä sitä oikein tohdi vääräksi moittia. Ei ko. virkamiehellä yleensä ole kovin tarkkaan määrättyä ja näkyvää toimenkuvaa harjoitusorganisaatiossa. Ei ainakaan silloin jos kaikki menee niin kuin pitää. Ja pääsääntöisesti niin onneksi tapahtuukin.

Reilun viikon harjoitusrupeamassa ei tärkeintä ehkä olekaan harjoitus itsessään vaan se mitä siitä voi taas loppuvuodeksi ammentaa etiikan opettajana, työnohjaajana, työyhteisökonsulttina, sielunhoitajana…

Ajatellaanpa vaikka niitä mahdollisuuksia joita leiri tarjoaa vaikkapa toimintakyvyn havainnointiin. Missään muualla ei tässä tehtävässä niin hyvin pääse näkemään käytännössä kaikkea sitä mitä on kirjoista lukenut kuin nyt meneillään olevassa harjoituksessa.

Leiri tarjoaa psyykkistä haastetta niin kadeteille kuin henkilökunnallekin. Pitkät - mutta valoisalta ajaltaan lyhyet ja kylmät - päivät venyttävät henkistä kapasiteettiä. Kun sivusta hissukseen seurailee molempien ryhmien toimintaa, löytää kohtuullisen nopeasti yksilöiden erilaisia tapoja ilmaista väsymystä ja pinnan kiristymistä sekä ennen kaikkea tapoja käsitellä sitä. Tutuistakin kavereista paljastuu uusia piirteitä. Ja yleensä ne ovat itse asiassa positiivisia.. Itsestään löytää sitten kyllä jotain muuta.

Sosiaalinen toimintakyky on jo edellisenkin johdosta yhtä lailla koitteilla. Tavat olla ja elää ryhmässä tulevat täällä aivan erilailla esille kuin missään muualla. Kadeteista löytyvät johtajat, hiljaiset puurtajat, touhuajat, huumorihemmot, syrjäänvetäytyjät ynnä muut ihmishahmot. Mutta erityisen hauskaa on seurata työtovereita, joiden kanssa takana saattaa olla useampikin harjoitus. On mukava katsella kuinka ihmiset kasvavat, henkisesti, tehtävänsä mukana. Tietyt piirteet vahvistuvat toiset heikentyvät. Ja enempää en tähän uskalla kirjoittaakaan koska en ole viimeinen blogin rustaaja. Saattaisi käydä niin että sen minkä taakseen jätti sen edestään työkavereiden kirjoittamana edestään löytää.

Eikä se edes olisi eettisesti oikein. Ei edes teorioiden. Sillä kaikki se minkä teoriassa on opettanut Deleuzesta tai Levinaksesta voi täällä todentaa käytänössä: Päätöksenteko on oikeasti vaikeaa, kun nokan edessä on vain hankalia vaihtoehtoja ja lähimmäisen huomioiminen voi olla tehtävän onnistumisen elinehto. Mitä teet, miksi ja millä perustelet? Päivässä tuon kysymyspatterin voisi esittää täällä kymmeniä kertoja.

Kymmeniä on tullut myös kilometrejä suksilla. Kyseessä on oma valinta. Sotilassukset tarjoavat mahdollisuuden liikkua vapaasti milloin haluaa, minne haluaa ja miten haluaa. Ne vapauttavat jatkuvasta kyydin pummaamisesta (noloa), vapauttavat kulkemaan omaan tahtiin (rauhallista) ja tarvittaessa yllättävistä suunnista ja hiljaisesti (näe ja kuule mitä muuten et näkisi ja kuulisi). Niin, ja kauniina talvipäivänä on mukava hiihdellä ja pitää yllä fyysistäkin toimintakykyä. Ei voi valittaa.

Harjoitus on siis ammennusastia moneen loppuvuoden koitokseen. Joten vaikka ei tekeminen niin ilmeistä olisikaan, sitä kuitenkin ajallaan tapahtuu. Näkyvin tekeminen sijoittuu lauantai-iltaan: Kenttäehtoollinen pimeässä ja kylmässä. Sekin on yksi vuoden kohokohta sotilaspapille.

Sotilaspastori Janne Aalto

Talven ihmemaa

Saavuimme tänne luonnonkauniiseen, talven ihmemaahan, sunnuntaina 12. tammikuuta. Menopelinä oli 9 paikkaiset minibussit, joiden kyydissä vietimme mukavasti, välillä toki taukoja pitäen, noin kahdeksan tuntia. Ensimmäiseksi oli tarjolla päivällistä, oppituntia ja majoittumista.

Tuosta sunnuntaista on nyt tullut kuluneeksi neljä päivää. Noiden neljän päivän aikana kerkisimme hiihdellä kauniissa maisemissa ja hyvässä kelissä, räjäytellä tavaraa kappaleiksi ja käydä ampumatyöryhmämme kanssa tulevalla ampumapaikallamme hakemassa perusteita suunnittelulle.

Ampumapaikalla mittailimme tarvittavat suunnat vaara-alueita varten sekä suunnittelimme maalitoiminnan ja tulenkuvauksen toteuttamista. Saman päivän iltana saimme ampumakäskymme raakaversion takaisin valvojiltamme ja aloitimme ampumakäskymme hiomista siksi timantiksi, mikä se on kun palautamme sen lopulta varoupseerille, viimeistään ammuntaa edeltävänä päivänä klo 08:00 mennessä. Asiaan perehtyneille ei varmasti tullut yllätyksenä, että myöhään meni…

No mutta korjaukset kuuluvat asiaan, mieluummin kaikki korjaukset kerralla kuin yksittäisiä viikon mittaan, eikö? Oli miten oli kaikki haasteet selvitetään, sillä ampumatyöryhmämme koostuu pelkästään valioyksilöistä.

Tänään aamupäivällä herättyämme ja maittavan aamupalan nautittuamme suuntasimme ampumapaikalle. Ampumapaikalla aloimme laitella ammunnassa käytettäviä maalilaitteita paikoilleen ja parantelemaan tuliasemia. Seuraavaksi oli vuorossa lounas. Hernekeittopäivä (jee!), mutta ei pannaria…

Lounaan jälkeen osa ampumatyöryhmästämme jäi tänään jatkamaan timantin hiontaa, paperitiikerihommia, kun me loput lähdimme ampumapaikalle rakentamaan ammunnan maalitoimintaa ja muita kuvioita.

 

Ammunnan suunnittelua työryhmissä; valoisalla ulkona, pimeän laskeuduttua sisällä.

Saimme tänään paljon aikaan, mutta jäi vielä tekemistäkin. Ei pidä tehdä kaikkea kerralla, että riittää tekemistä loppuviikoksikin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämän harjoituksen jälkeen, kun seuraavan kerran tulee tehtäväksi toteuttaa taisteluammunta, voidaan suunnata retkituolikauppaan ja todeta: ”Onhan näitä hommia ennenkin tehty!”

Harjoitukset täällä Kainuun talvisessa ihmemaassa ovat aina yhtä opettavaisia ja mielenkiintoisia. Enkä ihmettele yhtään jos löydän itseni täältä joskus toistekin, kunhan nyt valmistutaan ensin.

Kadetti VHa

Merikadettina metsässä

Vaikka harjoitus on kestänyt vasta kolme päivää, on sopeutuminen talvisiin olosuhteisiin sujunut hyvin etelän ”venähtäneeseen syksyyn” tottuneelle. Pitkät kalsarit vetää aamulla jalkaan jo mielellään ja muutama väliasukerrasto sekä villapaita tuntuvat varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta lämpötilan lähennellessä -25 astetta. Taukoihin lämmikettä tuo repusta löytyvä termospullo lämpimine mehuineen.

Aikaa alkuviikon hiihdostakin on ehtinyt kulua jo sen verran, että muistojen kultaantuminen on alkanut. Kakkossijalle jäämistä ei ole ihan täysin vielä sulateltu, mutta sekin varmasti onnistuu tulevaisuudessa. Ensiviikolla harjoitukseen liittyvälle nuoremmalle kurssille vinkiksi; hiihtämistä kannattaa harjoitella (ja harrastaa muuallakin) useammin kuin kerran vuodessa Vuosangassa.

Itselläni kolmas päivä Vuosangassa piti sisällään räjäytysharjoituksen. Harjoituksessa joukko jaettiin pieniin työryhmiin, jotka suunnittelivat, valmistelivat ja toteuttivat oman räjäytyskohteensa. Kullakin työryhmällä oli erilainen räjäytettävä kohde ja välineistö toteutukseen. Harjoitus oli monin eri mittarein mitattuna onnistunut, vaikka kaikki lopulta menikin rikki. Lopputuloksenahan oli kasa haljenneita kiviä, katkenneita tukkeja ja rikottua teräsbetonia. Räjäytysharjoitus oli osa vaatimuksista, jotka kuuluivat räjäytysharjoituksen johtajan oikeuden auskultointiin.

 

Kivi ennen räjäytystä, dynamiittia 60 g.

..ja räjäytyksen jälkeen.

Puun katkaisu pintapanoksella, TNT 1,6 kg.

Puu räjäytyksen jälkeen.

Teräslevyssä pintapanos, 1 kg penoa.

Teräsbetoni ennen räjäytystä, 1 kg TNT.

Putkiraivain räjähtää.

Raivattu ura.

Niille jotka ihmettelevät kirjoituksen otsikkoa, vastauksena on, että 82. merikadettikurssin rannikkojoukko-opintosuunta osallistuu Vuosangan ampumaharjoitukseen maavoimien kadettien mukana. Harjoituksessa saavutettavat oikeudet ja opitut taidot ovat varsin hyödyllisiä työelämässä. Vaikka rannikolla moni asia on toisin (ja usein paremmin), löytyy maavoimienkin toimintatapoihin useita yhtäläisyyksiä.

Tulevina päivinä aika tulee kulumaan ammuntojen ampumakäskyjen valmistelussa. Vaara-alueita piirrellään yhä uudelleen ja uudelleen ja sovitellaan yhteen muiden ammuntojen kanssa. Valmista tulee viimeistään maanantaihin mennessä, jolloin ammunnat todella alkavat.

Terveisiä kaikille tutuille ja laivastolle ahkeraa opiskeluintoa Turkuun!

kadetti RSa