Toinen harjoitusaamu lähti käyntiin suht vauhdikkaasti kun
allekirjoittanut säntäsi vauhdilla ovelle etsimään puhelinta. Näin siis unta
että meille tulee potilas ja samaan aikaan kollegan puhelin soitteli
aamuherätystä. Kun nämä kaksi asiaa yhdistyivät unisessa mielessä, meille oli
siis tulossa kiireellinen potilas. Mutta hyvä oli taas kerran todeta että
osaamme herätä (ainakin fyysisesti) tarvittaessa nopeasti.
Oltiinpa leirialueella tai metsässä aamut alkavat tietysti
aamupalalla ja valmistautumisella mahdollisiin potilaisiin. Vaikka sairastuneet
saavatkin tulla mihin aikaan vain, jostain syystä ruuhka keskittyy aamuihin ja
ammunnan tai harjoituksen jälkeisiin hetkiin. Työparista toisen hoitaessa
potilaita joita oli ruhtinaalliset 2, toinen soitteli kymmenkunta puhelua
järjestäen hammaslääkäriä, kyytejä, tilattavia tuotteita…
Lopulta saimme päivystävänkin ryhmän käyntiin, joten
pidettiin tehtävien jako ja tarkennettiin illalla annettuja ohjeita. Innosta
(??) puhkuen porukka rupesi hommiin, joista ensimmäisenä taisi olla
virkistyspaikan etsiminen lumen alta. Kun juoksevat hommat saatiin tehtyä, keskityimme
kouluttamaan ja harjoittelemaan, toivoen tietysti samalla että ovesta astuisi
”pahaa aavistamaton uhri” Jos potilas nimittäin suostuu, häntä tutkii,
haastattelee ja hoitaa monta innokasta käsiparia.
Päivä kääntyy kohti iltaa ja alkaa kova kuhina. Onneksi kyse
ei ole potilasruuhkasta, vaan suunnittelutilaisuudesta jossa jokainen
lääkintäryhmäläinen on enemmän kuin innoissaan keksimässä lavastettuja
tilanteita lääkinnällisiä opetuskuvia varten.
 |
| Ambulanssin varustusta sisältä. |
 |
| Pelastusajoneuvon kalustoa. |
Aamun sarastaessa olemme tyytyväisiä vallitsevista
olosuhteista. Pakkasesta huolimatta sää on mitä mainioin ruveta filmaamaan ja
pelastushenkilöstön yhteistyön tuloksena otoksia kertyykin yli toistasataa.
Pienen harkinta ja käsittelytilaisuuden jälkeen kuvia saadaan karsittua niin,
että jäljelle jää vain 90 parasta. Harjoituksemme riemut ovat kantautuneet
esimiehelle saakka, saan kuulemma ottaa kuvia jatkossakin. Tosin ei voi
valittaa, harva saa työaikana harrastaa valokuvausta ihan luvan kanssa!
 |
| Lääkintämiehet kertaavat käsisammuttimen käyttöä 16.1.2014 |
Auringon laskiessa uudelleen järven taakse alkaa porukka
rauhoittua kuka minnekin joko lukemaan tai tiedottamaan läheisille, miten
päivästä on selvitty. Levolle käydessäkin mielessä pyörii mahdolliset potilaat
ja hätätilanteet, mutta pitää muistaa, että jos näet lepäävän lääkintähenkilön,
silloin on harjoituksessa kaikki hyvin!
Vanhan huollon kouluttajan sanoin: Huolto lepää aina kun
voi!
Kenttäsairaanhoitaja Piia Sivonen
