Saavuimme
tänne luonnonkauniiseen, talven ihmemaahan, sunnuntaina 12. tammikuuta.
Menopelinä oli 9 paikkaiset minibussit, joiden kyydissä vietimme mukavasti,
välillä toki taukoja pitäen, noin kahdeksan tuntia. Ensimmäiseksi oli tarjolla
päivällistä, oppituntia ja majoittumista.
Tuosta
sunnuntaista on nyt tullut kuluneeksi neljä päivää. Noiden neljän päivän aikana
kerkisimme hiihdellä kauniissa maisemissa ja hyvässä kelissä, räjäytellä
tavaraa kappaleiksi ja käydä ampumatyöryhmämme kanssa tulevalla
ampumapaikallamme hakemassa perusteita suunnittelulle.
Ampumapaikalla
mittailimme tarvittavat suunnat vaara-alueita varten sekä suunnittelimme
maalitoiminnan ja tulenkuvauksen toteuttamista. Saman päivän iltana saimme
ampumakäskymme raakaversion takaisin valvojiltamme ja aloitimme ampumakäskymme
hiomista siksi timantiksi, mikä se on kun palautamme sen lopulta varoupseerille,
viimeistään ammuntaa edeltävänä päivänä klo 08:00 mennessä. Asiaan
perehtyneille ei varmasti tullut yllätyksenä, että myöhään meni…
No
mutta korjaukset kuuluvat asiaan, mieluummin kaikki korjaukset kerralla kuin
yksittäisiä viikon mittaan, eikö? Oli miten oli kaikki haasteet selvitetään,
sillä ampumatyöryhmämme koostuu pelkästään valioyksilöistä.
Tänään
aamupäivällä herättyämme ja maittavan aamupalan nautittuamme suuntasimme
ampumapaikalle. Ampumapaikalla aloimme laitella ammunnassa käytettäviä maalilaitteita
paikoilleen ja parantelemaan tuliasemia. Seuraavaksi oli vuorossa lounas.
Hernekeittopäivä (jee!), mutta ei pannaria…
Lounaan
jälkeen osa ampumatyöryhmästämme jäi tänään jatkamaan timantin hiontaa,
paperitiikerihommia, kun me loput lähdimme ampumapaikalle rakentamaan ammunnan
maalitoimintaa ja muita kuvioita.
 |
| Ammunnan suunnittelua työryhmissä; valoisalla ulkona, pimeän laskeuduttua sisällä. |
Saimme
tänään paljon aikaan, mutta jäi vielä tekemistäkin. Ei pidä tehdä kaikkea
kerralla, että riittää tekemistä loppuviikoksikin. Tällä hetkellä tuntuu siltä,
että tämän harjoituksen jälkeen, kun seuraavan kerran tulee tehtäväksi
toteuttaa taisteluammunta, voidaan suunnata retkituolikauppaan ja todeta:
”Onhan näitä hommia ennenkin tehty!”
Harjoitukset
täällä Kainuun talvisessa ihmemaassa ovat aina yhtä opettavaisia ja
mielenkiintoisia. Enkä ihmettele yhtään jos löydän itseni täältä joskus
toistekin, kunhan nyt valmistutaan ensin.
Kadetti
VHa
