 |
| Ammunnan johtaja taustalla, tulitoiminnan valvojat tarkastavat ampujien aseet. |
Ensimmäinen viikko oikeissa firman töissä. Niin sitä voisi
kuvailla 100. kurssin tulitoiminnan valvojana toimineen osaston ensimmäistä
viikkoa Vuosangassa. Tulitoiminnan valvojina toimitaan keskosten ja yhden
ammunnan valvojan tarkan silmän alla. Tarkoituksena on saada suoritettua näyttöluontoinen
koe, jotta meille voidaan myöntää tulitoiminnan valvojan oikeudet. Sanomatta
selvää, että näitä oikeuksia ei ihan heti pääse uusimaan. Stressikäyrä nousee. Sunnuntaina
valmisteltiin keskosten kanssa ensimmäisiä ammuntoja, aikaa oli varattu koko
päivä. Illalla ehtikin saunomaan rauhassa eikä leirin sotilaskodissakaan
tarvinnut kiirehtiä. Valmisteluihin kuului maastontiedustelu, autolla tietysti,
jokaisen ammunnan vaiheen läpikäynti yksityiskohtia myöden, sekä
ampumapuhuttelu. Vanhemman vuosikurssin kadettien kanssa työskentely yhteisen
asian eteen tuntui luontevalta, pian unohtui satujen saarella opittu tiukka
hierarkia. Yhteistyö sujui hyvin ja keskoset tuntuivat ensimmäistä kertaa
työtovereilta, joskin olivatkin esimiesasemassa.
 |
| Konekivääritaistelijaparin tulitoiminnan valvoja kuvaa tilannetta ja valvoo toimintaa. |
 |
| Maaliupseeri käyttää mm Jaster-maalilaitetta. |
Ensimmäiset ammunnat eivät ainakaan omalla kohdalla menneet
putkeen. Paljon yksityiskohtia jäi vaille huomiota ja varsinkin taisteluvälinepaikan
johtaminen oli hieman sekavaa. Pimeän laskeuduttua ampujien liikkuminen oli
epävarmaa ja hidasta. Tulitoiminnan valvojana jouduin itsekin keskittymään yhtä
paljon suksilla pystyssä pysymiseen kuin mitä ammunnan turvallisuuden
valvontaan. Kuitenkin ammunnat saatiin suoritettua ilman ensimmäistäkään
vaaratilannetta. Ammunnat lopetettiin pahasti aikataulusta jäljessä,
taistelijat pääsivät yli tuntia myöhemmin palaamaan teltoilleen.
Palautekeskustelussa seuraavana aamuna kahvikupin äärellä sitten mietittiin,
mitenkäs se menikään ja minne se ampumatarvikerahtikirja eksyi ampumapaikalta.
Tärkeitä oppeja saivat niin keskoset kuin simputkin, saimme kaikki paljon
eväitä seuraavia ammuntoja varten. Ammunnan valvojan palaute ei ollut
ruusuista, mutta virheistä oppii parhaiten! Seuraavaa ammuntaa alettiinkin
suunnitella miltei heti palautetilaisuuden jälkeen, lounas ja luova tauko
teltoilla ennen seuraavaa koetusta. Nyt ollaan sitten hereillä ja hoidetaan
homma kotiin!
Seuraavassa maastontiedustelussa ammunnanjohtajat
joutuivatkin vastaamaan useisiin tarkennuksiin maalitoiminnasta ja erinäisistä
yksityiskohdista. Oli varmempi olo nyt, kun tiesi mikä on tärkeää ja mikä ei.
Yksityiskohtia käytiin läpi toverillisessa hengessä vielä illalla sotilaskodin
pöydän ääressä. Huominen menee paremmin, ellei jopa hyvin! Aamun sarastuksen on
vielä pari tuntia aikaan, kun työryhmä hyppää autoon ja suuntaa kohti
ampumapaikkaa. Ennen ampuvan joukon saapumista on saatava valmiiksi yhtä ja
toista. Kovapanosvaihetta varten taisteluvälinepaikan johtajan (Tvällärin) on
sykittävä. Taukoihin ei ole saumaa. Valmistava koulutus pyörähtää käyntiin
ajallaan, seuraavaksi kovapanosvaiheen harjoittelu ryhmän kanssa.
Tarkoituksena on ampua kova Apilas, raskas kertasinko,
kovapanosvaiheen 3. tasalla. Takavaara-alueelle ei parane eksyä, kyseessä ei
ole sisäpiippuaseen mielikuvituksellinen tappava tulisuihku vaan oikeasti
lähtee henki, mikäli tulitoiminnan valvoja ei hoida velvollisuuksiaan
tunnollisesti ja varmistu vaara-alueen tyhjyydestä. Raskaan kertasingon lähdön
kuuli varmasti myös viereisille ampumapaikoille, mahtava jysähdys siitä lähti!
Kaikki menee niin kuin elokuvissa loppuun asti, palautteessa ammunnan valvoja
kertoi meidän tehneen hänen valvomiensa suorituksen nopeusennätyksen ammunnan
suorittamisessa, 27 minuuttia! Virheistä opittiin, hommat hoidettiin
turvallisesti ja tehokkaasti. Hyvin mielin aloitamme työryhmän kanssa
yöammuntojen harjoittelun. Näissä ammunnoissa ei hiihdetty, siitä huolimatta
liikkuminen oli hitaampaa. Kokonaisuus oli kuitenkin sujuvampi ja pääsimme
lopettamaan ajoissa. Saunaankin ehti! Suuhun jäi hyvä maku onnistuneesta
suorituksesta.
 |
| Putkiraivain asennettuna hyökkäysuralle. |
 |
| "Täällä aukko!" Raivain räjähti ja hyökkäys jatkuu. |
Summaten, näitä asioita ei opi kirjoista. Yksityiskohtia ja
liikkuvia osia oppii käsittelemään vain käytännön harjoittelun myötä. Taisteluammuntoihin
ohjenuoria ja varomääräyksiä voi opetella luennoilla, mutta se, miten niitä käytetään
ja sovelletaan oikein, jää käytännön maailmaan.
- Tapio Hakaoja
